Translate

sunnuntai 21. tammikuuta 2018

Siemenkylvöt joutuvat vielä odottamaan



Joudun aloittamaan omat siemenkylvöni aina aikaisintaan vasta maaliskuussa, koska minulla ei ole käytettävissä aikaiseen kylvöön tarvittavia lisävaloja. Luonnonvaloahan ei  vielä alkuvuoden kahtena ensimmäisenä kuukautena ole riittävästi ja liian aikaisin kylvetyistä taimista tulee auttamatta  honteloita ja versot venyvät pitkiksi hujopeiksi niiden yrittäessä epätoivoisesti kurkottaa kohti valoa. Viimeistään koulintavaiheessa tulee sitten hankaluuksia. Kaikki varmasti kokemuksesta tietävät miten liian pitkiksi venyneitä taimia on todella hankala istuttaa purkkeihin niiden väkisinkin kärsimättä ja katkeilematta. Aikaisessa vaiheessa ja vähässä valossa kasvaneet taimet sopeutuvat ja tottuvat mielestäni myös huonommin ulossiirtoon. Sitä paitsi kunnolla valoa saavat taimet ottavat mennen tullen kiinni aikaisemmin kylvetyt kaverinsa. (Puhun nyt siis edelleen kasvatuksesta ilman lisävaloa). Tässäpä siis niitä syitä miksi itse joudun suosimaan myöhäistä kylvöajankohtaa.

Siemenkylvöihin käytän lähes pelkästään kylvömultaa, joka on tarpeeksi kevyttä ja läpäisevää. Suurimman osan siemenkylvöistä teen  hajakylvönä styroxisiin kalalaatikoihin, joita olen pyytäessä saanut ilmaiseksi lähikaupasta. Laatikon vähän turhan korkeita reunoja olen myös hieman madaltanut tarvittaessa. Pohjaan teen  reikiä, joiden kautta ylimääräinen vesi pääsee valumaan pois. Styrox on lämmin materiaali ja olen huomannut, että  siemenet lähtevät siinä hyvin kasvuun. Myös kastelun voi tehdä laatikon pohjareikien kautta imeyttämällä. Tarpeeksi isoon ja laajaan astiaan (mihin taimilaatikko hyvin mahtuu) vain kädenlämpöistä, seisonutta vettä ja laatikko taimineen sinne hetkeksi vettymään.



Kun taimet ovat tarpeeksi suuria, koulin ne pikkuruukkuihin tukevoitumaan. Epätasaisesti itävät siemenet voi sitten koulia vaikka yksitellen sen mukaan miten ovat kasvaneet. Nyt kun minulla on kasvihuone käytettävissä saavat pikkutaimet olla  ja kehittyä siellä kaikessa rauhassa niin pitkään, että ilmat kunnolla lämpenevät  ja karaisussakin pääsee vähemmällä. Samettikukkia en ole enää vuosiin koulinut lainkaan, vaan niiden kasvettua laatikossaan sopivan kokoisiksi otan istutuslapion avulla reilun tuppaan ja siirrän sen suoraan lopulliselle kasvupaikalle joko ruukkuun tai penkkiin.

Siementen kylmäkäsittelyn, stratifioinnin, olen tehnyt tähän asti tarvittaessa aina jääkaapissa. Aina ei onnistu. Laventeli esim. on saattanut itää ilman kylmäkäsittelyä jopa paremmin. Laitan muovipussiin kosteaa hiekkaa tai multaa, johon sitten siemenet sekoitan. Joskus siemenet myös saattavat tarvita vuorotellen, sekä kylmä, että lämpökäsittelyä ja vaativat tiettyjä jaksoja näitä molempia.

Olen saanut muuten hyviä kokemuksia perennojen kylvämisestä kesällä. Valoa ja lämpöä on jo riittävästi ja tanakoiksi kasvaneet ja hyvän juuriston kehittäneet perennantaimet selviävät paremmin myös jatkossa lopullisella kasvupaikallaan.

Avomaalle kylvöjäkään en tee ennen kuin maa on riittävästi kuivunut ja lämmin. Liian kylmään maahan kylvetyt siemenet jäävät herkästi kokonaan itämättä ja mätänevät. Tästä on ollut joskus ikäviä kokemuksia.

torstai 18. tammikuuta 2018

Valojen luomaa tunnelmaa

Täällä meillä on nyt kahtena peräkkäisenä päivänä sataneen pehmeän puuterilumen ansiosta hyvin kaunis ja valkoinen pihamaa.Vielä ei onneksi ole tarvetta myöskään talvivalojen riisumiseen, sillä ollaanhan vasta tammikuussa ja illat ovat vielä pimeitä ja valot tuovat oman lämpöisen tunnelmansa pihamaan lumiseen maisemaan.















Vieläkö teidän pihoillanne talvivalot ovat käytössä?

Mukavaa loppuviikkoa kaikille.


tiistai 16. tammikuuta 2018

Konttisukat


Nämä konttisukat valmistuivat nuorimmaiselleni jo ennen joulua. Tosin pukki ojensi saajalleen ne vasta jouluaattona. Ohjeen löysin täältä.  Ohje oli hieman haastava, mutta sain sukat kuitenkin ajoissa valmiiksi. Kaikki langat ovat seiskaveikkaa ja sukat tehty 3- ja 3 1/2  puikoilla. 



Aloitus lähtee noista kuvassa näkyvistä harmaista kolmioista, jotka tehdään aina yksi kerrallaan valmiiksi ennen seuraavan kolmion neulomista.


Seuraavalla kierroksella neulotaankin jo (valkoinen lanka) kokonaiset neliöt. Taas yksi neliö  kerrallaan valmiiksi ennen seuraavaan neliöön siirtymistä. Neliöiden suunta vaihtuu aina vastakkaiseen suuntaan seuraavalle uudella kierrokselle mentäessä. Minulla konttineulekierroksia sukan varressa tuli ohjeen mukaiset kuusi kierrosta, mutta mikään ei estä halutessa tekemästä niitä enemmän. Nilkassa vielä  kaksi oikein, kaksi nurin joustinneulekierrokset ja vahvistettu kantapää.


Tässä ensimmäinen sukka valmiina ja sovitteilla.


Konttineuleesta pitää tehdä aika napakka, jotta kuviosta tulee tasainen.


Sukka vielä viimeistelemättä.

Ensimmäinen sukka valmistui melko hitaasti, mutta toinen jo onneksi huomattavasti sutjakammin. Vaikka aikaa kuluikin sukan kutomiseen normaalia enemmän, niin olihan tätä kiva kokeilla ja haastaa itsensä tekemään välillä vähän kinkkisempääkin mallia.

Haaste: huhtikuun tärkeimmät kevään merkit


Sain tämän kivan haasteen Anun puutarha blogista. Kiitos Anu.

Haasteen alulle panija taas on Tita 

Haasteen säännöt saatesanoineen ovat seuraavat:
Huhtikuu on kuitenkin kevätkuu ja tämä haaste lähteköön kiertämään tuoden kevätmieltä tuokioksi lukijoille ja kirjoittajille! Haaste on yksinkertainen:
1. Tee postaus, ja kerro mistä haasteen sait
2. Kerro huhtikuusi viisi tärkeintä kevään merkkiä, jotka ilahduttavat sinun sieluasi voimakkaimmin. Etelärannikolla kevät on jo maaliskuussa ja pohjoisessa toukokuussa. Muokkaa haasteen kuukausi sinun kevääksesi. Huhtikuu on tässä vain keskiverto.
3. Laita haaste kiertämään haastamalla kolme blogia.



Huhtikuisista kevään merkeistä ensimmäisiä oli meillä se, että pensaiden kevätleikkaukset ponnistettiin käyntiin. Jo tiheiksi ja risukkoisiksi päässeet piha-, hovi, -ja kameliajasmike saivat parturoinnin myötä selkeämmän ja kevyemmän asun. Kuva otettu 4.4.17.



Myös osa havuista sai osansa saksista. Kuten kuvasta näkyy, lunta on vielä paikoin nurmikolla. Kuvauspäivä sama kuin edellä.


Tulppaanit alkoivat hyvin hitaasti ja aristellen työntyä maasta, kuin arvioiden voivatko jo uskaltautua esille. (Kuva otettu 23.4)


Krookukset aukaisivat kukkansa 28.4.


Seuraavana päivänä eli 29.4 näyttikin sitten jo tältä.

Yksi kevään merkeistä on siis myös se, että takatalvi saattaa iskeä vielä koska tahansa.

Haastan kolme seuraavaa blogia:




sunnuntai 14. tammikuuta 2018

Viimekeväisten siemenkylvöjen yllättäjät ja pettymykset

Osa viimekesäisistä siemenkylvöistä yllätti ja osa tuotti pettymyksen.


Yllättäjien ykkönen oli tämä keskipäivänkukka Doroteanthus bellidiformis. Etenkin, kun ottaa huomioon viime kesän sään. Alkukesän se vietti tiiviisti kasvihuoneen lämmössä. Kuva yllä.


No miksi kukka sitten yllätti positiivisesti?


No kesti tosi pitkään, että kukinnasta olisi ollut tietoakaan ja näytti ihan siltä, että saisin ihailla vain sen kauniin vihreitä lehtiä. Vasta loppukesästä se vihdoin alkoi kukkia ja kukkikin yllättävän pitkään lämpimällä autotallin seinustalla.  Se on kasvutavaltaan matala ja mattomainen eikä suostu aukaisemaan kukkiaan muulloin kuin täydessä auringonpaisteessa. Niinpä se vuoroin sulki ja aukoi kukkiaan aina sen mukaan oliko pilvistä vai aurinkoista.
Keskipäivänkukkaa tulen taatusti kylvämään vastakin, niin iloiset ja värikylläiset sen kukat ovat. Vai mitä mieltä olette?


Toinen positiivinen yllättäjä oli pelargonien hyvä itävyys ja kasvuunlähtö.


Orvokitkin kukkivat kauniisti vauhtiin päästyään.


Samoin kuin yläkuvan ryhmäsamettikukat.


 Kasvihuoneen edustan pitkäversoiset samettikukat myös ilahduttivat. Siemenet sain alkuaan naapuriltani.


Malvikki  kuului myös positiivisiin yllättäjiin samoin kuin....


ihanaakin ihanampi maurinmalva, jonka siemeniä voitin  Selätön puutarhuri blogin Maatuskan blogiarvonnassa. Harmittaa vain, etteivät sen siemenet ehtineet kypsyä kerättäväksi syksyllä  tarpeeksi ajoissa.


Sitten niihin pettymyksiin.


Niin elinvoimainen ja jopa jyräävän kasvutavan omaava aitoelämänlanka (Ipomoea purpurea) oli surkeuden huippu. Se kellastutti lehtiään ja kukinta oli lähes olematon. Ainut edes jotenkin julkaisukelpoinen kuva siitä yllä.


Toinen totaalinen pettymys oli zinnia 'Soleado' jonka luvattiin siemenpussin mukaan kukkivan runsaasti ja pitkään. No eipä kukkinut. Suttuinen kuva vielä entisestään korostaa sen surkeutta.


Kiinanastereiden kukinta oli myös lähes fiasko. Vain muutama hassu kukka ehti aueta myöhään syyskesällä. Tässäpä ne ainoat yksittäiset kuvattavat yllä ja alla.




Sitten miinanköynnökseen White Feather. Kuinkahan mones kerta on, kun olen epäonnistunut tämän köynnöksen kohdalla? Muutama sinänsä kaunis, mutta surkean lyhyt verso yritti epätoivoisesti kasvaa sisääntulon suuressa kukkaruukussa kesäneilikan, hopeavitjan ja pallotuijan seurana siinä paremmin onnistumatta. Onko teillä lukijoilla mahdollisesti kokemuksia kyseisestä köynnöksestä?


Mitkä olivat teidän siemenkylvöjenne yllättäjät ja mitkä taas tuottivat mahdollisesti pettymyksen?

lauantai 13. tammikuuta 2018

Siemenpussien kartoitusta

Viime kesäkuussa Riikassa mieheni kanssa lomaillessamme satuin kurkistamaan kadunvarrella olevaan erittäin kauniiseen ja kutsuvaan kukkakauppaan. Kurkistuspa ei ollut turha, sillä löysin liikkeestä paljon erilaisia perennoiden- ja kesäkukkien siemenpusseja ja vielä suurin osa alennettuun  hintaan. Hyvä puoli sekin, etteivät nämä ostokset vieneet tilaa muilta tuliaisilta matkalaukussa.

Näihin sitten päädyin.


Pidän tosi paljon erilaisista neilikoista. Puutarhastamme löytyy entuudestaan vuori-, sulka-, keto- ja kaksivuotinen harjaneilikka. Vasemmanpuoleinen pussi sisältää tarhaneilikan Dianthus caryophyllus siemeniä. Jännä nähdä onnistuuko näiden kasvatus lainkaan siemenistä. Seuraavassa pussissa vasemmalta on tarhasalkoruusun Alcea Rosea 'Charter Pink' siemeniä. Seuraavana  sekoitus sulkaneilikan Spring Beauty siemeniä ja oikealla on pussi palloesikko Primula Drumstick Mixediä, jonka kylvöä on myös kiva kokeilla.


Päätin kokeilla myös tarhajuorun Tradescantia x andersoniana kylvöä. Enpä oikein usko onnistuvan, mutta eipä tule ainakaan kallis kokeilu. Pussilla hintana oli yksi euro. Sitten pussi vuorineilikan Dianthus Gratianopolitanus siemeniä. Seuraava pussi sitten tuskin esittelyä kaipaa. Punahattuja kylvin onnistuneesti siemenistä myös viime kesänä. Kuvan viimeisessä pussissa on  ihanan keltapunahatun (Echinacea Paradox) siemeniä. Kasvi on siis monivuotinen ja se on myös hyvä perhoskasvi. Korkeuttakin on noin 90 senttiä.


Vasemmalla tarharistikki  Aubrietia Cascade Mixed. Olen kylvänyt ristikkiä onnistuneesti ennenkin.  Seuraavassa pussissa taas on kaukasiantörmäkatkeron Gentiana septemfida var.lagodechiana siemeniä. Sitten on isokaunosilmä Coreopsis Presto. Viimeisenä oikealla pussi erivärisiä ritarinkannuksia Delphinium cultorum.


Kaksi vasemmanpuoleista pussia  sisältävät riippuvaversoisten amppeliorvokkien siemeniä. Lajikkeet Cool Wawe ja Williamsii pendula. Oikealla pussi lamppuharjaa Callistemon. Tämänkin kylvö on vain mielenkiintoinen kokeilu, joka tuskin onnistuu, mutta yrittänyttä ei laiteta.



Sädekukka Gaillardia Goblin on monivuotinen ja se pitää ravinteikkaasta maasta. Kasvualustan pitää olla hyvin läpäisevä ja suojainen. Se tarvitsee myös suojaa talvea vastaan. Kukkii vasta vuoden kuluttua kylvöstä. Ostin kyseistä sädekukkaa kerran valmiina taimena, mutta ilo oli lyhyt ja vain yhden kesän mittainen, joten en odota tältäkään paljon. Titoniaa olen kylvänyt vain kerran aikaisemmin vuosia sitten. Mielestäni  upea kesäkukka.

Seuraavat pussit ovatkin sitten kotimaasta hankittua jäämistöä viime kesältä.


Viime kesänä keräsin ennätysmäärän erilaisia samettikukan siemeniä ( eikä tässä alla olevassa kuvassa ole vielä edes läheskään kaikki) omista kasvateista. Kasvinsuodattimista sain tehtyä siemenille kätevät säilytyspussit.


 Kyllä näillä jo hyvin alkuun pääsee kylvöjen ollessa ajankohtaisia.


Hyvää viikonloppua kaikille.  

keskiviikko 10. tammikuuta 2018

Pieni katsaus viime kesän kukintaan pihallamme.

Pitkästä aikaa taas täällä blogin puolella. Vuosi 2018 lähti käyntiin hieman ikävästi flunssan riepotellessa minua taas vaihteeksi oikein kunnolla. No, nyt alkaa jo onneksi helpottaa.
Pikkumies, 4- vuotta, oli äskettäin muutaman päivän täällä meillä mummin ja papan ilona. Tosin joutui suuriman osan aikaa viettämään pelkästään papan seurassa mummin sairastaessa ja parannellessa itseään lepäämällä sängyn pohjalla.


Sitten itse katsaukseen viime kesältä. Kuten kaikki muistamme, viime kesä oli hyvin poikkeuksellinen. Sadekuurot ja viileys näkyivät selkeästi kaikkialla puutarhassa. Niin sipulikukkien kuin perennojenkin kukinta oli pahasti myöhässä.

Tulppaanit ja krokukset kukkivat toukokuun ollessa jo pitkällä.





Rönsyleimut kukkivat vasta kesäkuussa.




Samoin kuin tarharistikki.


Omenapuut kukkivat niin ihanasti ja omenoita tuli ehkä enemmän kuin koskaan aiemmin. Edeltänyt kesä oli heikkosatoinen ja lieneekö siinä syy huippusatoon.



Perennojen kasvu tuntui sietämättömän hitaalta. Kesäkuun ollessa jo pitkällä jaloritarinkannusten versot (keskellä oikealla) ovat vielä säälittävän lyhyitä ja jaloangervot edessä vasta aloittavat kasvuaan.


Kärhö kurkottelemassa hiljalleen kohti tukinaruja.


 Siperianlehtikuusen heleää vihreyttä.


Makamik kukki upeasti. Kuvauspäivä vain oli pilvinen.


Suikerovihma tontinreunan havupenkissä.


Tuoksuköynnöskuusama levittämässä tuoksuaan talon vierustan etelänpuoleisessa kukkapenkissä.


Pionin nuppujen aukeaminen tuntui myös kestävän ikuisuuden. Osa nupuista myös homehtui sateiden osuessa taas kerran juuri parhaimpaan kukinta-aikaan.


Valitettavasti tämän valkoisen pionin nimilappu oli ostettaessa kadoksissa.


Kiinanpioni Bowl of Beautyn kauneutta sisääntulon viereisessä penkissä.




Nimettömänä pysynyt pioni tämäkin.


Ruusut sentään viihtyivät kesän keleissä, mutta niidenkin nuppujen aukeamista sai  hartaasti odottaa.


Keijunruusu; nukke- ja hansaruusun risteymä.


Flammentaz köynnösruusu.

 'Niobe'
Kärhöt eivät pettäneet taaskaan. Tosin vain osa ehti edes kukkia. Mutta nämä seuraavat ilahduttivat.


Tarhaviinikärhö 'Etoile Violette' etenkään ei petä koskaan. Uskomaton, ihana kukkija, joka yltää aina lähes parhaimpaansa. Myöhässä tämäkin, mutta kannatti odottaa. Päästyään vauhtiin kukki tapansa mukaan hyvin pitkälle syksyyn.




'The President' jalokärhö.


Arabellan ensimmäisen kukan aukeaminen piti heti ikuistaa.


Kuten osa blogini lukijoista ehkä muistaa Arabella on kärhö, jonka luulin jo menettäneeni. Nyt se on onneksi jo lähes entisensä.



Mantsuriankärhö kukki myös ihanasti kasvimaan pohjattomassa lavakauluksessa.


Leimurakkaus, matalavartinen kaunotar.


Morsiusleinikki Ranunculus aconitifolius. 


Jaloangervot. Istuttamalla eri aikaan kukkivia lajikkeita saa kukinnasta nauttia hyvin pitkään.






Itsestään kylväytyneet auringonkukat. 


Vanhakantainen daalia eli syyshehku.

Mukavaa viikonjatkoa teille kaikille. Pysytelkää terveinä.