Translate

torstai 19. lokakuuta 2017

Haaste

Sain tämän kivan haasteen itselle merkityksellisestä tai kauniista puusta  Annelilta Pihakuiskaajan matkassa blogista. Kiitos siitä.


Mietin pitkään mikä puu pihassamme olisi haasteen mukainen. Olisiko se kenties tämä pitkärunkoinen luonnon pylväskataja vai....


tämä parhaillaan neulasiaan pudottava makedonian mänty, jonka vanhempani toivat minulle pienenä taimena Pohjanmaalta. Vai tämä ....


 komeisiin mittoihin venynyt Brabant- kartiotuija.


Ehkä se kuitenkin on tämä kaunis lähellä naapurimme tontinrajaa kasvava palsamipihta Abies balsamea, joka voi parhaimmillaan kasvaa jopa yli 20- metriseksi puuksi. Sen oksien neulaset ovat ihanan pehmeät ja leviävät kauniin kampamaisesti sivulle. Oksan alapuoli on hopeanvalkoinen. 



Puun ollessa vielä melko pieni sen latvaverso paleltui talvella. No, leikkasin kuivuneen latvan pois terveeseen osaan saakka. Sidoin sitten kapean, pitkän kepin tiiviisti runkoa vasten ja jonkin verran yli  katkaistun kärjen. Valitsin sitten lähimpänä kärkeä olevan, taipuisan ja ylöspäin suuntautuvan oksan, jonka taivutin kiinni rungossa olevaan puukapulaan ja sidoin kiinni. Kapulan avulla runkoon sidottu uusi latvaverso lähti hiljalleen kasvuun ja teki ylhäällä vain pienen tuskin havaittavissa olevan mutkan. Nyt vuosien jälkeen korjattua latvaa ei enää erota normaalista, vaan runko näyttää suoralta ja tukikapulakin on jo aikoja sitten poistettu.   

Haaste on tarkoitettu jaettavaksi kolmelle tai useammalle henkilölle. Haaste lähtee tällä kertaa:

Navettapiialle  Navettapiian puuhamaa- blogiin.
Sametti Hortensialle Pikkuinen puutarhani-blogiin
Tiiulle Puutarhahetki- suurien unelmien puutarhablogiin



maanantai 16. lokakuuta 2017

Narsissit multaan

Eilen oli pitkästä aikaa sateeton ja melko lämmin päivä ja niinpä tavanomaisen aamulenkin jälkeen istutin muutaman pussin narsisseja puutarhaan.


Narsisseja istuttaessani tapaan kaivaa yhtenäinen laakeahkon noin 12- 15 sentin syvyisen kuopan siten, että sipulien päälle mahtuu noin kolme kertaa sipulin korkeuden verran multaa. Istutus sujuu näin tehden mielestäni aika nopeasti ja helposti. Muista kasveista vapaata istutustilaa tarvitsee kyllä olla tällöin enemmän. Laitoin kuopan pohjalle ensin hieman karkeaa soraa. Ohjeista poiketen istutin sipulit aika lähekkäin, sillä haluan saada istutuksesta heti tiheän ja näyttävän. Sipulien jakamisesta joudun kyllä sitten huolehtimaan jatkossa hieman normaalia aikaisemmin.


Jostain syystä olen vuosi vuodelta ihastunut yhä enemmän ja enemmän valkoisiin narsisseihin. Tämä sarjanarsissi on minusta tosi kaunis.


Ostin myös valkokukkaista, tuoksuvaa Pheasant's Eyeta.  Se muistuttaa hyvin paljon suosikkiani Actaeaa, joka valitettavasti on hävinnyt meiltä puutarhasta.

Enpä malttanut olla ostamatta myös  keltakukkaista kerrottua Tahitia, vaikka tarkoitus oli pysyä pelkästään valkokukkaisissa narsisseissa.  Tänä vuonna en ole istuttanut yhtään ainoata tulppaania ja muutenkin sipuli-istutukset ovat nyt todella vaatimattomat. Valkoisia narsisseja aion kyllä hankkia vielä lisää.

Eilen poistin myös mieheni suosiollisella avustuksella puolet liian isoiksi ja tiiviiksi kasvaneista siperiankurjenmiekoista. Juurakot olivat kuin kiveä ja muistin vallan hyvin miksi olin siirtänyt tätä työtä aina vain pidemmälle tulevaisuuteen. Mutta miten se sanonta meneekään..... minkä taaksensa jättää sen edestään löytää.

torstai 12. lokakuuta 2017

Tomaatit kypsymässä



Noin viikko sitten siirsimme loput kasvihuoneessa kasvaneet ja vielä kypsymättömät raa'at tomaatit autotalliin jälkikypsymään. Sonja Lumpeen kirjassa "Kotipihan Kasvihuone" kerrottiin hyvä ja toimivaksi osoittautunut vinkki, josta halusin kertoa teille, jotka vielä kypsyttelette viimeisiä tomaattejanne. Eli kasvi nostetaan hedelmineen ja juurineen ylös ja ripustetaan ilmavaan paikkaan roikkumaan ylösalaisin. Me toimimme jo viime syksynä ohjeen mukaan. Katkaisimme tosin varren  poikki läheltä tyveä ja jätimme juuret suosiolla kasvusäkin uumeniin samoin, kuin tänäkin syksynä.


Tomaatit jälkikypsyvät hyvin ja maussa en ole huomannut mitään suurempaa eroa normaalisti kypsyneisiin verrattuna.


Tomaateista osa alkaa olla jo syötäviä......


ja osa taas ei.



tiistai 10. lokakuuta 2017

Lapsuuden puutarhamuistot -haaste




Sain tämän kivan haasteen ihanalta Betweeniltä https://rikkaruohoelamaa.blogspot.fi/. jossa haastettiin muistelemaan lapsuuden puutarhamuistoja.




Olen lähtöisin maalta ja maatalosta. Niinpä etenkin lapsuuden kesät ovat lämpiminä muistoina mielessäni. Kotini pihamaalta juhannusruusujen ja syreenien runsas ja kaunis kukinta on jäänyt erityisesti  mieleen ja  osasin arvostaa ja odottaa sitä jo lapsena. Nämä aidot juhannusruusut ovat joko minun - tai mieheni lapsuudenkodista. Aidanteessa kasvaa näet molemmista kodeista tuotuja alkuja.


Perennoista taas parhaiten muistan perinteiset kesäisin kasvimaan laidalla uskollisesti kukkineet suopayrtit samoin kuin sinikukkaiset iirikset eli saksankurjenmiekat. Yritin kaivella mieleni sopukoista muita pihalla mahdollisesti kasvaneita perennoja, mutta eipä tullut mieleen muut kuin edellä mainitut. Kesäkukista muistan äidin kylväneen samaiselle kasvimaalle hyvin usein ainakin kehäkukkia, joista sitten oli varaa poimia isoja kimppuja myös sisätilojen kaunistukseksi.




Nämä omassa penkissäni kasvavat iirikset ovat lapsuudenkodistani lähtöisin olevia jakotaimia.


Aivan samoin kuin nämä suopayrtitkin. 


Myöhemmältä ajalta mieleen nousevat punaiset,  erittäin kestävät ja todella vanhakantaiset jo isäni kotitalossa kasvatetut joriinit, kuten äitini daalioita kutsui, ja joiden jälkeläisiä kasvaa myös äidiltä perittynä joka kesä omalla pihallani. Ne ovat minulle hyvin tärkeitä ja tuovatkin aina kukkiessaan lämpimät muistot mieleeni. Isäni oli  myös eläkkeelle jäätyään, ja etenkin äitini kuoleman jälkeen, innokas puutarhassa puuhastelija ja hoiti omakotitalon pihaa ahkerasti aina viimeisiin elinvuosiinsa saakka.



Koska sitten sain oman pistokseni puutarhanhoitoon. Innostus alkoi kasvaa pikkuhiljaa vuosien myötä.  Mieheni ammatin takia olemme asuneet useassa paikassa ympäri Suomea ja jokaisessa asuinpaikassa puutarha on ollut jossakin muodossa läsnä, mutta vasta tänne nykyiseen omakotitaloon muutettuamme olen saanut täysillä toteuttaa puutarhaunelmaani. Mieheni on ollut enemmän kuin suurena apuna minulle näinä yli kahtenakymmenenä vuotena. Hän on tehnyt raskaat ja etenkin voimaa vaativat työt apunani ja kannustanut ja tukenut minua suuresti rakkaassa harrastuksessani.


Tämän kivan haasteen ojennan eteenpäin seuraaville blogeille. Toivottavasti otatte haasteen vastaan.

Sailalle http://kivipellonsaila.blogspot.fi/

Katjalle http://paivanpesanelamaa.blogspot.fi/

Tuulikille http://kukkiajakoukeroita.blogspot.fi/


Mukavaa loppuviikkoa teille kaikille.




perjantai 6. lokakuuta 2017

Kasvihuoneen syksy



 
Nyt kun tomaatit on kuskattu kasvihuoneesta autotalliin jälkikypsymään, oli aika laittaa kasvihuonetta hieman syksyisempään asuun.



Vanhaan puutynnyriin tuli yksi kellokanerva, kolme callunaa, kaksi hopealankaa, kaksi syklaamia......


muraatti, koristekaali ja  pallerojäkälää.


Tynnyriin laitoin ensin  lecasoraa, johon kasvit oli hyvä asetella ruukkuineen.


Ruukut on siten tosi helppo aina tarvittaessa nostaa saavista pois kastelua varten ja asettaa taas takaisin omille paikoilleen. Etenkin kanervia joutuu kastelemaan melko usein, jotteivat ne ala karistamaan kukkiaan ennenaikaisesti. Pakkasten tultua kastelun voi sitten onneksi unohtaa kylmässä tilassa.

Syklaami tarvitsee kastelua myös ja se kannattaa kastella aina aluslautaselle, etteivät uudet nuput ja lehdet mätäne. Lannoitustakin se tarvitsee vielä noin kerran viikossa.



Oikealla puisissa kottareissa on pallotuija Danica, hopeavitja ja kukintana jo lopettanut tulilatva.


Jonkin aikaa sain asetella kasveja  tynnyriin ennen kuin aloin olla lopputulokseen tyytyväinen. Jotain saavin reunalta alaspäin valuvaa kasvia miettiessäni muistin sisäkukkana olevan murattini ja se sopi mielestäni hyvin kokonaisuuteen.



Pieneen puusankoon tuli myös callunoita ja syklaameja.




Tästäkin asetelmasta puuttui vielä selvästi jotakin.....?


no tietenkin....


 hopeavitja. Lisäyksen jälkeen näyttää jo huomattavasti paremmalta.


Hopeavitja on suosikkini ja siirsin sen sisäänkäynnin isosta ruukusta asetelmaan. Taustalla on pieni mehikasviruukku,  jossa mehitähteä.




Oikealla vartioi valppaana keraaminen pöllö jonka sain aikoinaan vanhemmiltani.


Pyörä ja hopeavitjat, jotka kasvoivat poistamieni riippaverbenoiden kaverina kesäkukka-amppelissa.


Verbenoiden tilalle tuli pallerojäkälää ja muutama pihapihlajasta poimittu marjaterttu.


Tästäkin asetelmasta löytyy suosikkini hopeavitja.....


sekä muihin korin kasveihin sointuva koristekaali.


 Taustalla näkyy naapurimme vuokraviljelijän hyvin syksyisessä asussa oleva härkäpapupelto.



 Ruukkuasteri kukkii vielä näin kauniisti. Sekin sai siirron pihalta sateelta suojaan kasvihuoneeeseen. Ja mitäs juurella taas kasvaakaan?


Mökkiloman jälkeen nypin kaikki kuivuneet kukat tarkkaan pois. Se kannatti, sillä muuten kukinta olisi äkkiä taantunut. Lannoitteena ruukussa on kesällä juurelle nakattua kanankakkaa.


Valkoisessa sangossa on pallotuija 'Tiny Tim' ja taustalla oikealla minulla jo monta vuotta ollut sorvarinlaakeri. Se kasvoi jo aivan liian ahtaassa ruukussa, joten istutin sen väljempään multatilaan.


Lyhdyt ovat tarpeen pimeiden iltojen tunnelmavalaistukseen.


Viime jouluna tekemäni kaurahattu, jota koristavat iso-olkikukat.


Ikkunan molemmin puolin olevat seinäamppelit, joihin tuli myös kellokanervat. 


Lisäsin vielä juurelle pallerojäkäläkauluksen.


Marjakanerva olisi ollut lisänä kaunis, mutta se jäi minulta hankkimatta. No, vielä ehtii.






Kaukasianmaksaruohoa ruukussa.


Eilen ottaessani osan kuvista satoi välillä kuin saavista kaatamalla ja välillä paistoi hetken jopa aurinko.


Näissä kuvissa oli auringonpaisteen vuoro.






Alahyllyllä on äitini vanha jauhovakka. Kiva muisto lapsuudenkodista.


Kaktus pääsee kohta sisätiloihin talvehtimaan.


Vanha ikkunanpoka pääsi kannattelemaan öljylyhtyä.


Maljakkoon laitoin pihan perällä vielä kukkivaa purppurapunalatvaa ja jaloangervoa.


Tomaattien välissä kasvatussäkeissä olleet samettikukat kukkivat vielä aika kauniisti, joten en hennonut heittää niitä kompostiin, vaan ne pääsivät koriin jatkamaan kukintaansa.


Oikealla poikani koulussa aikoinaan tekemä tarjoilupöytä ja ikkunalla  mieheni kansakouluaikaiset sorvatut kynttilänjalat.


Sateisesta säästä huolimatta oikein hyvää alkavaa viikonloppua kaikille.